tiistai 12. elokuuta 2008
FRC-08
Perjantaina lähdettiin ajamaan kohti Nikkaluoktaa aamulla. Kiirunassa tempaistiin naamariin Empes gatuköketin maittavat dubbelburgerit med extra salt och ost. yrjöttävää, mutta ah niin ihanaa herkkua. hyvästelin kaverit kolmen aikaan Nikkaluoktassa ja lähdin Abiskoon viemään autoa. Turistiasemalla olikin jo täysi tohina päällä, järjestäjäporukka sinkoili edestakas laittaen pystyyn maalitelttaa ja hierontpisteitä ym oheispalveluita. Fjällrävenin sponssamissa vermeissä käyskenteleviä talkootyttösiä pörräili ympäriinsä. Laittelin iltasella vähän kamoja ja painuin aikaisin koppiin nukkumaan. Jaoin huoneen kolmen Ruotsalaismiehen kanssa, jotka ei viitsineet turhan aikaisin alkaa nukkumaan. Hereillä olin jo kuudelta. Lähdin junalla Abiskosta kisakeskukseen kiirunaan jossa kysyin heti voisinko vaihtaa lähtöryhmän aikaisemmaksi, alunperin piti lähteä sunnuntaina klo 10, nyt pääsin lähtemään jo lauantaina klo 17. No siinä tuli aika kiire laittaa kisakamat päälle ja ottaa reppuun kaikki tarvittava, nimikoida maaliinmenevät kamat, hoitaa rasvaukset jne, puolessa tunnissa. järjestäjän kyydillä ajeltiin lähtöpaikkaan jossa sitten odoteltiin 2 tuntia starttia.
ensimmäinen osuus kebnen tunturiasemalle 19 km. päähän sujui ilahduttavaa kyytiä aikaa meni 3.13. vauhti tuntui melko sopivalta, ja uskoin pystyväni pitämään tällaista tahtia päällä. Alussa kannattaa säästellä, mutta toisaalta jos tavoittelee hyvää aikaa, ei ole varaa kovin moneen hitaampaan kilometriin tai ainakaan kymppiin. Jatkoin Kebneltä matkaa suoraan ja hyppäsin kahden luleålaisen kaverin peesiin. meikäläisen vetovuorolla kaverit vähän jäi mutta saivat sitten kiinni checkpointilla.Tässä vaiheesa oli aurinko laskenut ja pimeni jonkun verran. Seuraavalle osuudelle lähdin vetämään, ja peesiin lähti 4 miestä. menetin hyvän kaulan kun hukkasin polun hämärässä vähäksi aikaa ja pludasin kengät purossa. sillä aikaa kaikki 4 ohitti alakautta kun olin noussut liian korkealle tunturiin. pääsin takaisin polulle ja ylitin riippusillan jomka jälkeen näin luulajan miesten menevän empien rinteessä oikealle kartta kädessä. jäin katsomaan karttaa, ja sillä aikaa 2 miestä ohitti meidät. huomattiin virheemme ja lähdettiin takaisin oikealle polulle. siinä kului ehkä 10 min. aikaa lisää... Eli ainoalla pimeällä osuudella tuli sössittyä ainakin 15-20 min. Seuraavalla tsekkarilla saimme poronkäristys-pottumuusimöttöset ja kahvia järjestäjän puolesta. 47 km takana. taukoa vietettiin n. 20 min. kukaan muu ei tuntenut halua lähteä vetämään seuraavalle etapille jossa oli reissun pahimmat nousut, joten lähdin kärkeen nulkkaamaan. yllättäen kukaan ei pysynyt mukana, ja kuljin kokonaan yksin lähes Tjäktapassetille asti kunnes 1 ruotsalainen sai kiinni. yllätyin muiden huonommasta vauhdista koska itsekin kulin säästellen ylämäkeen. korkeimman kohdan jälkeen oli ärsyttävän kivistä laskua 60 km tsekkarille asti. vaihdoin sukat, söin taas vähän leipää ja jatkoin suoraan. Sama pitkä ruotsalainen sai kiinni jo n. 3 km jälkeen, eikä ollu mitään jakoja pysyä peesissä. näköyhteys säilyi kuitenkin tunturissa ja sainkin taas kiinni seuraavalla tsekkarilla. tällä osuudella energiat tuntui loppuvan kokonaan, ja jouduin syömään kesken osuuden, ensin leipää, ja sitten kuivattuja hedelmiä. mikä oli isoo virhe. hetelmät maistui niin hyvältä, että siirsin koko 250 g. säkin saman tien tuulensuojaan. verensokeri nousi hyvin ja jalka nousi. ennen Allesjaurea alkoi tuntua mahassa kipua ja pulputusta yrjötti ja paskatti. Sain tsekkarilla kiinni 5 ukkoa ja jatkoin taas lähes suoraan, kun energiaa tuntui olevan vaikka olo olikin huono,en älynnyt etten ollut syönyt tarpeeksi hitaampia hiilareita kun maha oli täynnä ja verensokeri oli ylhäällä. väsyneenä en pystynyt väkisin syömään kammottavia energiapatukoita enkä geeliä. jo 4 kilometrin jälkeen oli pakko pysähtyä paskomaan. helpotti heti ja pääsin muutaman kilometrin jonkinlaista vauhtia. olo huononi uudestaan ja oksetus paheni en pystynyt syömään mitään. lopulta en jaksanut pitää minkäänlaista vauhtia yllä ja oli pakko mennä taas polun sivuun. nyt sain vatsan tyhjennettyä ja sitä paskaa oli paljon . Sekoittelin juomasäkkiin pelkkää maltoa että saisin edes jotain imeytymään. otin taskuun 2 parhaan makuista patukkaa joita olin säästänyt loppuun. muu ruoka oli loppu. näissä touhuissa meni aikaa viitisentoista minuuttia... Sain yllättäen tosi hyvän menon päälle ja 90 km. tsekkarilla olo tuntui oikein hyvältä. huomasin että olisi vielä pieni sauma 22 h alitukseen ja lähdin riskillä vetämään kovaa loppuun. 1 ruotsalainen lähti peesiin. jatkoin kovaa kunnes oli pakko seisahtaa ottamaan vettä purosta. juonnin jälkeen ei ollut mitään jakoja saada enää ruotsalaista kiinni joka jatkoi purolta suoraan. tunsin totaalisen sammumisen olevan ihan nurkan takana. kun näin kyltin: 3km. maaliin, pistin kävelyksi. En pääsisi millään tavoiteaikaan, väsyneenä ei riittänyt motivaatiota minuuttien puristamiseen. käveleskelin hiljakseen ja otin loppukirin, pääsin sentään juosten maaliin. loppuaika 22h 21 min ja 12 sek.
Muutamia virheitä tuli tehtyä, kokonaisuuteen on kuitenkin syytä olla tyytyväinen, nyt 2 päivää kisan jälkeen palautuminen on hyvässä vauhdissa, ja lihasjumia lukuunottamatta vammoja ja vaivoja ei ole. loppusijoitus 60. toissa vuonna aikani olis riittänyt 10 sakkiin ja viime vuonna n. 25 sakkiin. voi siis huomata että kun osallistujamäärä on kasvanut, on myös nopeampaan päähän porukkaa tullut paljon lisää osallistujia..
Ja ensi vuonna aika paranee, se on varma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Huhhuh, melkomoiset retket...et sattunu kuvia ottamaan yhtään?
mä haluun tonne kans!!!
Lähetä kommentti